Ihmisissä arvaamattomia puolia

Tiistaina 29.3.2011 Suomen kansallisteatterissa oli mahdollisuus käydä katsomassa Vihan veli näytelmän pääharjoitus. Heidi Räsäsen ohjaama Vihan veli näytelmä on luokiteltu kauhufantasiaksi ja sitä suositellaan vain yli 13-vuotiaille. 

Näytelmä lähtee käyntiin, kun Poliisia näyttelevä Wanda Dubiel saapuu koululle selvittämään mistä nimetön vihje kiusaamisesta on saanut alkunsa. Poliisin työtä vaikeuttaa kuitenkin koulun rehtori, jota esittää esimerkiksi Kotikadusta tunnettu näyttelijä Jukka Puotila. Rehtorin mielestä koulukiusaaminen ei ole sellainen ongelma, johon kannattaisi puuttua, vaan hänen mieltään painaa juuri vankilasta karannut tappaja.

Kiusaaminen on kyseisessä koulussa rehtorin mielipiteestä huolimatta vakavaa. Oppilaiden välien selvittäminen on lähes mahdotonta, sillä jokainen heistä näyttää olevan yhtä aikaa kiusaaja sekä kiusattu. 

Koulun oppilaisiin kuuluu esimerkiksi Oravantappaja, joka jäi mieleeni inhottavasta naurusta ja huolettomasta asenteesta kiusaamiseen. Oravantappajaa esitti Jussi Nikkilä. Pienikokoinen tyttö, jonka vartalo oli täynnä saksien viiltoja oli Hulluseepra. Hänellä oli ehkä suurin osa oppilaista, osaksi sen takia, että hän puuhasteli tappajan kanssa. Hulluseepra roolihahmon takana oli Anna Paavilainen. Muita oppilaita oli rehtorinpoika Kullervo (Eero Ritala), Isopääelina (Emilia Sinisalo), Läppäkerttu (Niina Kaipainen) ja Kraaca (Samuli Niittymäki).

Näytelmän syvällisempi tarkoitus oli varmaan tuoda esille se, että kiusaaminen harvoin on muutaman ihmisen välinen asia, vaan se on paljon monihaaraisempi. Pohjimmainen ajatus haki myös sitä, että jokaisessa ihmisessä voi piillä jotankin muuta kuin mitä päällepäin näyttää. Näytelmästä tuli myös hyvin esiin se, että nykyään moni nuori ei arvosta, eikä ole tyytyväinen itseensä.

Mielestäni näytelmän idea oli kekseliäs, mutta esitys jäi vähän huonompaan tasoon. Lauluissa äänentoisto välillä takkuili, eikä kaikkien näyttelijöiden laulutaidot olleet kehuttavia. Lauluja ei kuitenkaan voi haukkua täysin lyttyyn, sillä mukana oli myös hyviä laulajia, kuten Niina Kaipainen. Valosuunnittelu oli mielestäni toimiva, esimerkiksi korostukset eri henkilöihin onnistuivat. Puvustuksesta ei ole mitään negatiivista sanottavaa, vaan hahmojen vaatetus oli tilanteisiin sopiva. Tassien koreografiat olivat mielestäni todella alkeellisia, en saanut oikein selville oliko liikkeitä tarkoitus tehdä yhtäaikaa vai eriaikaa, tiukasti vai löysästi. Mielestäni Jukka Puotila ja Wanda Dubiel näyttelivät erittäin hyvin, ja sen takia esitystä oli ihan kiva katsoa. Kokonaisuutena näytelmä ei ollut huippuhyvä, mutta ei myöskään huono. Suosittelisin Vihan veli näytelmää yli 20-vuotialle. Esitys on mahdollista nähdä huhtikuusta toukokuun alkuun asti.